Alppimaan tapaan rillausta

Lilli Kuhanen pääsi männä vuonna pääkaupunkiseudun vierailullamme racleten makuun.
Eipä sitten muuta kuin bongailemaan netistä sopivaa grilliä, jollainen löytyikin melko vaivattomasti.
Alunperin raclettea valmistettiin Sveitsissä leiritulilla, jossa paimentolaiset sulattivat juustotahkoa toiselta sivulta ja sen ollessa sopivasti sulanut sitä kaavittiin leivällä ja syötiin.
Perinteisesti raclette yhdistetään talveen ja erityisesti uuteenvuoteen. Suosittelemme lämpimästi, sillä grilli tuottaa melkolailla lämpöä kuumetessaan.  Etymologiasta lisää jälleen kerran täältä.

Pöytä on katettu.

Perinteisesti raclettepöytään kuuluu juuston lisäksi keitetyt perunat (toiset suosivat kuoriperunaa, toiset kuorittua), hillosipulit, pikkukurkut sekä leipä. Meillä on ollut tapana lisäksi grillata ylätasolla vihanneksia, sieniä, lihaa sekä mm. katkarapuja. Tässä on lähinnä mielikuvitus rajana, mitä milloinkin keksii kivitasolle nakata. Juustoista hyväksi ollaan havaittu tuon perus raclettejuuston lisäksi erään kauppaketjun leppäsavujuusto, Turunmaa sekä portsalut- tyyppiset juustot.

Multitasking.

Kuvat eivät oikein kerro enempää kuin tuhat sanaa, koska tämä ruokalaji on sellainen, että sitä valmistetaan pöydässä istuessa ja syödään samalla. Kamera sitäpaitsi on tiellä pöydässä, jonka ääreen kokoontuu useampi ihminen. Kivitaso lämpenee hitaasti mutta varmasti, ja ainakin neljän hengen lihat, vihannekset ja sienet kypsyivät juuri mukavasti rupattelun lomassa.
Grilli itsessään ei vaatinut suurta taloudellista panostusta, mutta huomasimme toisen käyttökerran jälkeen kiven haljenneen. Maahantuoja ei keksinyt tälle mitään järkevää selitystä, muttei myöskään suostunut takuuseen tuota halkeamaa laittamaan.

Kotitekoinen leipä sulaneen juuston kanssa toimi.